Hyvä rekrytoija ymmärtää inhimillisen ajattelun vinoumia ja puutteita

Kirjoittaja Juho Toivola 21.02.2018 0

 

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Jelpp-blogissa 15.8.2016 

 

Kaikista työnhakijoista muodostuu meille rekrytoijille profiilin, hakemuksen tai kohtaamisen pohjalta varsin nopeasti ja intuitiivisesti tietynlainen vaikutelma, jonka perusteella arvioimme hänet enemmän tai vähemmän sopivaksi kohdetehtävään tai -organisaatioon. Rekrytointiprosessiin kuuluvan, monimenetelmäisen tiedonkeruun tehtävänä onkin poistaa ensivaikutelmaan liittyviä vinoumia, ja varmistaa siten ehdokkaan mahdollisimman objektiivinen arviointi. Taustatarkistusten, soveltuvuusarviointien, useampien henkilöiden haastattelujen ja työsimulaatioiden tarkoituksena onkin siis ennen kaikkea poistaa intuitiivisen ja vinoumille alttiin ihmisajattelun puutteita.

Mikä ihmeen vinouma? Vinoumat (bias) ovat ajatteluun liittyviä oikopolkuja ja epätarkkuuksia, jotka mahdollistavat tiedonkäsittelyn tehokkuuden, mielenterveyden ja ylipäätään sen että elämässä on jotain järkeä. Elämä tai maailmahan ei ole rationaalisesti ymmärrettävissä, mistä johtuen tarvitsemme erilaisia ajattelun vinoumia, jotta ylipäätään saisimme arvioitua asioita ja tehtyä päätöksiä. Vinoumia on siis syytä sietää – ihan jo oman jaksamisensakin tähden: kaikkea ei voi ja pidä analysoida puhki – mutta niistä pitää kannattaa olla tietoinen, jotta ymmärtää missä asioissa ajatuksellisia oikopolkuja tekee. Helposti ymmärrettävä koonti meille jokaiselle luontaisista ajattelun vinoumista löytyy esimerkiksi täältä: http://www.businessinsider.com/cognitive-biases-that-affect-decisions-2015-8

Rekrytoija kohtaa toki työssään paljon myös työnhakijoiden ajatteluun liittyviä vinoumia ja esimerkiksi epärealistia käsityksiä omista taidoista tai kohdetyön ihanuudesta. Paljon oleellisempaa on kuitenkin se, että rekrytoija on itse tietoinen omista ajattelun puutteistaan ja vinoumistaan. Näin osaa antaa suosituksiinsa sopivia varauksia ja olla toisaalta myös itselleen armollinen: hyviä ja riittävän oikeanlaisia ehdokkaita pystyy löytämään, vaikka ei olisi kaikkia ominaisuuksia objektiivisesti arvioinutkaan. On esimerkiksi hyvä ymmärtää se, minkälaisia hakijoita tiedostaen tai tiedostamattaan suosii: miehiä vai naisia, nuoria vai vanhoja, insinöörejä vai humanisteja, suorittajia vai laiskanpulskeita, itsensä kaltaisia vai itsensä vastakohtia – ja niin edelleen.

Jos siis olet rekrytoija tai rekrytoinnin kanssa tekemisissä, panosta itsetuntemuksesi kehittämiseen ja omien ajattelun vinoumiesi tunnistamiseen – se kannattaa!

 

Juho Toivola

(Kirjoittaja on työelämäkysymyksiin ja digitalisaatioon erikoistunut psykologi, joka rakastaa yksinkertaista tehokkuutta ja toimivia käytäntöjä – www.juhotoivola.fi).

Jaa artikkeli

Keskustele